Sivut

tiistai 28. maaliskuuta 2017

Ensimmäinen kerta valjasulkoilua!

Luna on joutunut meille tulostaan saakka säännöllisen epäsäännöllisesti viettämään sisätiloissa aikaa valjaat päällä. Tilasin Lunalle ensivaljaiksi jotkut maailman halvimmat pilipalivaljaat (taisivat maksaa ~4€) ja sitten aloteltiinkin niin, että neiti joutui olemaan ne päällä aina kerta kerralta pidempiä aikoja.

Silloin kun alotettiin totuttaminen, puhuttiin ajallisesti minuuteista, myöhemmin ehkä jopa kymmenestä minuutista tai vartista. Ensireaktioksi valjaisiin odottelin jompaa kumpaa kahdesta reaktiosta; joko kissa lamaantuu täysin ja kuvittelee, että "sidottuna" ei voi liikkua tai sitten toinen ääripää eli hirmuiset valjashepulit. Nooh, arvata saattaa kumman vaihtoehdon meidän seinähullu valitsi :D Täällä mentiin kämpän päästä päähän ja ties millaisia kuperkeikkoja. Äärimmäisen huvittavaa katseltavaa.

Nyt Luna kuitenkin jo parhaimmillaan on ollut lähes puoli päivää valjaat päällä ja kaikki normaalit toiminnot alkavat sujua, vaikka edelleen valjaiden laittamista päälle pitää vähän kapinoida sellaisella minihepulilla. Viikonloppuna kohdalle osui mukavan aurinkoinen päivä ja hetken mielijohteesta kaappasinkin valjaisiin puetun kissan kainaloon ja mentiin ekaa kertaa pihalle.



Me asutaan rivitalossa, joten kämpän edessä on pieni oma piha. Piha on suurinpiirtein aidattu, mutta ei tosiaan mitenkään kissanpitävästi, joten ne valjaat on pakolliset. Pysyttiin kuitenkin näin ensimmäisen ulkoilukerran kunniaksi ihan tuossa pihaterassin tuntumassa eikä oltu kovinkaan kauaa pihalla. Ajattelin, että ehkä tässäkin on hyvä noudattaa valjastotuttelussa opittua kaavaa: pikkuhiljaa ja vähän kerrallaan.


Luna oli pihalla yllättävän rohkea. Pientä tärinää oli havaittavissa takajaloissa, mutta muuten tyttö kyllä pää pystyssä haisteli ympäristöään ja intoitui jopa hieman leikkimään terassin lautojen välistä pilkistäneiden oksien ja lehtien kanssa. Lintusten livertely lähipuskassakin meinas käydä vaistojen päälle, kun Luna teki pienet vaanimishypyt. Harmi vaan, että noihin valjaisiin kuuluu aivan säälittävän lyhyt hihna, joten pieni jojo-efekti laitto aika äkkiä lopun niille saalistushaaveille.



Nyt vaan odotellaan kelien lämpenemisiä, jotta olis sekä katilla että ulkoiluttajalla vähän mukavampi viettää aikaa pihalla! Kunnolliset valjaatki saattaa olla ostoslistalla sitten, ku Luna alkaa saavuttaa aikuiset mittansa (tai vaihtoehtoisesti sitten, kun nämä nykyiset päättävät antaa periksi).


Ensi viikolla koittaa myös odotettu Turun näyttely, jossa Luna kilpailee molempina päivinä. Hän itse on vielä autuaan tietämätön tulevista koitoksista, mutta palvelijaa alkaa jo hiukan jännittää ::)

-Sanni

tiistai 7. maaliskuuta 2017

Kissanpennun tutustuttaminen koiraan PART 2

Jokin aika sitten beauty met the beast eli Luna tapasi ensimmäistä kertaa koiraeläimen. Kyseinen koira tosin muistuttaa luonteeltaan (ja ulkonäöltään) enemmän karvaista vaahtokarkkia, mutta pienelle kissatytölle kyseessä oli suuri uhka! Ensimmäisellä kerralla suuria ystävyyssuhteita ei solmittu, mikä oli odotettavissakin, joten otimme uudelleen suunnan kohti koirapetoa eräänä arki-iltana. Ajankohdasta johtuen tapaamisen kuvamateriaali kärsii äärimmäisestä valon puutteesta, joten pahoittelen kuvien vähyyttä.

Pakkasin siis illan tullen kissan ja muutamia leluja autoon ja Luna huusi enää vain 15 minuuttia tunnin automatkasta! Tai ehkä automusiikit vain peittivät raukan tuskanhuudot, mene ja tiedä. Perille päästyämme oli jo heti alusta selkeästi erilainen fiilis kuin ensimmäisellä kerralla. Toki Onni muisti edelliskerran traumat ja tuntui vähäsen välttelevät Lunaa, mutta Luna oli selvästi rohkeampi liikkeissään, vaikka kohtasi vieläkin äärimmäisen epäilyttävältä vaikuttavan vieraslajin.


Pulloharjamode oli aktiivisena enää osan aikaa vierailusta ja keittiötasotkaan eivät enää olleet tarpeeksi mielenkiintoisia, jotta niillä olisi jaksanut hengata. Luna uskaltautui tutkimaan taloa ja aika ajoin yllättävän lähelle Onniakin - joskin lähikontaktia eivät vielä(kään) päässeet treenaamaan. Muutaman kerran Luna oli jo määrätietoisesti menossa paikasta A paikkaan B, kunnes täysin yllätyksenä tuli reitillä makaava koira, mistä tietenkin seurasi murto-osasekunnin hämmennys ja maailman nopein u-käännös.


Kaiken kaikkiaan tutustuttamisprosessi sujuu siis hyvin. Luna on jo kohtuullisen rohkea ja hakee hieman kontaktia Onnin kanssa. Sen jälkeen kun Onni on kesytetty, olisikin hyvä löytää tutustutettavaksi joku hieman aktiivisempi, mutta edelleen kiltti ja kissoihin tottunut koira. Onni kun taitaa olla vähän jopa liian passiivinen varsinaiseen koiratottumiseen. Kissalle hänestä ei ole leikkikaveriksi, sillä ainoastaan ihmiset, jotka ovat lähimpänä maailman parasta asiaa eli PALLOA kelpaavat siihen hommaan. Olen aika varma, että Onnilla on aivojenkin tilalla vaan palloja. Ja pari nakkia.

Seuraavaa kauhujen koiravierailua siis odotellessa!

tiistai 28. helmikuuta 2017

Lunan ensimmäinen kissanäyttely 26.2. @ Pori

Kissanäyttelyt ovat mielenkiintoinen ja omasta mielestäni relevantti osa rotukissojen omistamista. Jos on joskus käynyt kissanäyttelyissä, niin näkee kyllä, että ei ne häkkiensä pohjalla tai riippumatoissaan tassut taivasta kohti kuorsaavat kisset nyt ihan hirveästi siitä kärsi. Kukaan vastuullinen kissaihminen tuskin vie kissaansa väkisin tilanteeseen, josta se ei yhtään nauti. Kyllä se muutaman kerran jälkeen valkenee sitten, että onko kissassa luonteen puolesta aineksia kyseiseen harrastukseen - verottavathan tuomaritkin jo pisteitä huonosta käytöksestä.

Itse olen pari kertaa käynyt yleisön roolissa kissanäyttelyssä, mutta viime sunnuntaina 26.2. oli siitä uusi tilanne, että Luna oli ilmoitettu ensimmäiseen näyttelyynsä. Kello soitti 5:30 ja tuntia myöhemmin huristeltiinkin jo lumipyryssä kohti Porin Yyteriä. Mua jännitti taatusti enemmän kuin kissaa, joka autuaan tietämättömänä vaan kirosi automatkailua kopassansa.

Näyttely koostuu lyhykäisyydessään seuraavanlaisesti:
1) Ilmoittautuminen
2) Kissan valmistelu
3) Eläinlääkärin tarkastus
4) Häkin valmistelu
5) Tuomarin arvostelu
6) Mahdollinen nominointi (tuomarin parhaiden valinta, TP/NOM)
7) Paneelit (näyttelypäivän parhaiden valinta, BIS, Best In Show)
8) Tavaroiden pakkaaminen ja poistuminen

Meillä oli sinänsä helppoa, että sijoituskodin ominaisuudessa minun ei tarvinnut juurikaan tehdä mitään. Kasvattaja siis hoiti ilmoittautumisen sekä kissan esittelyn tuomarille. Me valmistauduimme suureen päivään pesemällä ja föönaamalla Lunan turkin sekä kynsienleikkuulla. Mukaan pakkasimme hiekkaa, ruokaa, pari tuttua lelua, pedin, rekisterikirjan sekä tietenkin itse kissan. Kasvattajan puolesta saatiin näyttelyhäkkiin verhot (hitsi miten sormet kutiaisivat päästä ompelemaan omat!), pieni hiekkalaatikko sekä häkin kylkeen kiinnitettävät ruoka- ja vesikupit. Verhosettiin kuului myös häkin kattoon kiinnitettävä riippumatto, johon Luna ihastui täysin alkutärinöiden ja -ihmetysten jälkeen.

Päivä alkoi paikan päällä niin, että Lunan rekisterikirjasta tarkistettiin, että rokotukset on kunnossa (kissaruttoa ja kissanuhaa vastaan, rabies-rokotusta ei vaadita Suomessa rekisteröidyiltä kissoilta) ja eläinlääkäri kopeloi kissan läpi. Jos kissa on terve eikä merkkejä mahdollisista tarttuvista taudeista löydy, pääsee kissa osallistumaan näyttelyyn. Sitten tehtävänä onkin löytää oman kissansa paikka - onneksi paikalla on myös aina tarjolla assistentteja ja apua ensikertalaisille, jos koko operaatio tuntuu liian valtavalta hallita.


Häkillä sitten kiinnitettiin näyttelyverhot, asetettiin kaikki tarpeelliset sälät sisään ja kissa perässä. Vesikupin sijoittamista lykättiin hieman, jotta alkuriehumiset eivät olisi johtaneet tulvaan, Luna tietenkin päätti heti alkajaisiksi, että kämppä vaati sisustuselementikseen kissanhiekkakasoja ja tyttö kuopi hiekkaa pitkin häkkiä. Ja juuri edellisessä näyttelyssä käydessäni naureskelin kissoja, joilla oli häkissä hienot sisustukset ja pedit, mutta katti päättänyt että hiekkalaatikko on paras ja asettunut nukkumaan sinne. No eikös meidän kakkavarvas tehnyt sitten tilaisuuden tullen juuri niin!


Näyttelylehtisestä näkee oman kissansa numeron ja kuka tuomari sen arvostelee. Numeroa seuraamalla tietää koska kissa pitää kiikuttaa tuomarin pöydälle - tässä näyttelyssä huoneissa oli näytöt, joilla näkyi kunkin tuomarin arvosteltavana oleva kissa sekä jonossa olevat kissat. Meidän Luna oli yksi oman tuomarimme viimeisimmistä kissoista, joten meillä oli aika pitkä odotus ennen kuin mitään kummempaa oikeastaan tapahtui.

Sitten kasvattaja esitteli kissan tuomarille (ei meinannut karata kuin kerran pöydältä!) ja tuomari teki omat muistiinpanonsa. Tuomari vertaa kissaa rotustandardiin ja pisteyttää kissan sen perusteella. Luna arvioitiin EX1-arvostelutuloksella (excellent). Lisäksi tuomari vertaa arvostelemiaan kissoja toisiinsa ja valitsee eri luokissa tuomarin parhaat (TP/NOM). Tätä sanotaan nominoinniksi. Nominoidut kissat etenevät sitten vielä päivän päätteeksi oleviin paneeleihin, joissa tuomarien parhaat kussakin luokassa laitetaan vastakkain ja valitaan näyttelypäivän parhaat, jotka saavat BIS eli Best In Show -arvosanat.

Tämä kuva by Tessa.lv Photography.
Paneeleissa avustajat esittelevät kissat. Me otettiin sinänsä helppo voitto, että meidän kategoriassa (kissarodut on jaettu neljään kategoriaan) ei ollut paikalla muita meidän luokan (pentuluokka) edustajia. Oltiin siis tuomarin paras ja sitä myöten suoraan myös Best in Show. Lunan lopullinen tulos ensimmäisestä näyttelystä oli siis EX1 NOM BIS eli käytännössä paremmin ei olis voinut mennä. Seuraavassa näyttelyssä on sitten todennäkösesti jo vähän kilpailuakin meidän luokassa, joten voipi olla että tulee raju pudotus maan pinnalle kun meidän orava ei pärjääkään ihan niin komiasti :D



Nyt voi kuitenkin olla tyytyväinen paitsi tuloksiin, myös tuomarin kommentteihin sillä hän kehui kovasti Lunan turkkia ja muutenkin olemusta. Sanoi, että on lupaava pieni neiti. Ainoana "moitteena" oli hieman korkealla olevat korvat, josta saatiin jo ennen arviointiakin kuittailua, kun vauvaa kutsuttiin pystykorvaksi! Mutta siis oravillahan kuuluu olla pystyt korvat?? En ymmärrä.



Luna veti sitten näyttelyn jälkeen kauheeta rallia vielä kotonakin, huoltaja ei - menin nukkumaan puoli seiskan jälkeen lopenuupuneena. Seuraavaa näyttelyviikonloppua odotellessa! Meidät voi todennäköisesti nähdä tulevassa Turun näyttelyssä huhtikuun alussa molempina päivinä (mikäli kasvattajan onnistuu hänet ilmoittaa mukaan vielä, kun lykättiin ilmottautumista, jotta nähtiin, miten Lunalla sujuu näyttelyssä käyminen noin ylipäätään).

Näyttelyistä lisää tietoa löytyy hyvin kattavasti muun muassa Kissaliiton sivuilta (sivupalkin linkkejä klikkailemalla pääsee perehtymään aiheeseen).

- Sanni

torstai 9. helmikuuta 2017

Kissanpennun tutustuttaminen koiraan PART 1

Jotta Luna tottuis mahdollisimman hyvin erilaisiin tilanteisiin ja kohtaamaan uusia asioita rohkeesti, halutaan tutustuttaa se myös (jos Lunalta kysytään) mystiseen ja pelottavaan eliölajiin nimeltä koira. Meillä itsellään koiraa ei ole, mutta onneks lähipiiristä löytyy yksi tähän tarkoitukseen loistavasti sopiva kandidaatti, nimittäin äitini luona asustava lähes kymmenvuotias shelttipoika. Hän on paitsi elänyt koko elämänsä kissan kanssa, myös luonteeltaan maailman nössöin (mm. oma vesikuppi pelottaa edelleen kymmenen vuoden jälkeen, ENTÄ JOS SE KÄY PÄÄLLE NII) ja suhtautuu muihin eläimiin (niin kissoihin kuin koiriinkin) lähinnä välinpitämättömästi.

Oltiin moikkaamassa Onni-koiroa ensimmäisen kerran muutama viikko sitten ja ai että sitä sähinän määrää. Luna ei pystynyt ollenkaan ymmärtämään mikä hemmetti se lattialla edestakaisin purjehtiva karvalaiva oikeen oli ja miksi se pitää outoja ääniä ja ennen kaikkea miksei kukaan reagoi koska UHKA. Luna vietti illasta suurimman osan aikaa mahdollisimman korkealla (keittiötaso) ja sivuttain, turkki pörheänä ja häntä kunnon pulloharjamodessa. Pakko kyllä sanoa, että ei hän hirveän pelottava ollut kaikessa pörheydessäänkään (ei kerrota Lunalle).



Pääpointtihan kissanpennun tutustuttamisessa koiraan on, että kaiken pitää tapahtua eläinten ehdoilla. Meillä oli sinänsä helppoa, että tiesin, että Onni ei tule ottamaan kontaktia Lunaan oma-aloitteisesti eikä yritä hyppiä/leikkiä/pussailla sitä. Uskalsin siis päästää Lunan vain suorilta vapaaksi samaan tilaan, missä Onni oleili. Sitten lähinnä vain seurattiinkin Lunan kyräilyä ja Onnin ihmettelyä, kun ei se raukka tajunnut, miksi meillä on yhtäkkiä pöydällä joku sihisevä orava.



Kerran tein sen virheen, että koetin viedä Lunaa väkisin hiukan lähemmäksi Onnia ja aiheutin sitten Onnille lieviä traumoja, kun Luna päätti testailla hänen kuonoonsa nyrkkeilytaitojaan. Pelästyivät siitä sitten molemmat ja Onni katseli vainoharhaisena olkansa yli loppuillan. Hupsista. Note to self: anna eläinten tutustua ihan omaan tahtiinsa vaan, ÄLÄ PUUTU.


Muutaman tunnin hengailun ja jos Lunalta kysytään niin AIVAN USKOMATTOMAN RANKAN PANIIKKI-ILLAN jälkeen lähdettiin KÄRSIMYSTEN TIELLE eli kotimatkalle. Lunalla on tuo automatkustamiseenkin tottuminen nimittäin vielä vähän vaiheessa, joten voitte vaan kuvitella, kun iltaan kuului 2 x tunnin automatka vielä kaiken muun kidutuksen lisäksi. Kotiin kuitenkin selvittiin ja kaikki osapuolet tuntuivat selvinneen ilman suurempia traumoja.

Tutustuttaminen jatkuu edelleen (käytiin itseasiassa toisella vierailulla toissapäivänä) ja part 2 tästä postauksesta julkaistaan myöhemmin.

- Sanni

keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Lunan ensimmäinen viikko

Kohta viikko takana kissanomistajan arkea ja huomaa, että aletaan kaikki pikkuhiljaa tottua toisiimme. Lunaa ei enää jännitä juurikaan, vaikka eilen eka kerta tutustumassa meidän saunaan olikin ihan huisia (piti nuuhkia kaikki lauteet läpi ja varmaan kivasti peppuhieltä tuoksuva laudeliina, parasta!). Ja itsekään ei enää niin pelkää, että vauva menis rikki jokasesta pöljästä päätöksestä hypätä paikasta A paikkaan B ja päätyä suoraan niiden välistä lattialle ku ei ihan hyppymatka riittänytkään.


Ruoka maistuu ja kaikkea pölöä pitää hepulipäissään kokeilla, etenkin niitä mitkä ärsyttää omistajia eniten. Niihin kuuluu mm. vaatteiden repiminen, johtojen kanssa leikkiminen, ihmisten ruuan havittelu, tietokoneen näppäimistön pahoinpitely ja kynsien terottaminen kaikkiin muihin paikkoihin paitsi niihin raapimisasioihin. Mut onneks kukaan ei voi tolle taavetille olla vihanen ku sitten se 38 sekuntia myöhemmin zippaa aivan täysin syliin.


Niin syötävän söpö pieni tyty, jonka pienet naukumiset on vaa piippauksia ja hölmöt tempaukset useimmiten kuitenkin vaa naurattaa ihmisasukkaitakin <3

-Sanni

lauantai 7. tammikuuta 2017

Ensimmäinen päivä!

Tänään haettiin Luna aamulla kasvattajalta ja tunnin ajomatka kotiin meni kohtuullisen hyvin. Pieni kirosanatulva ehkä saattoi takapenkiltä kuulua, mutta onneksi pienellä kissalla on pieni ääni eikä hän kuitenkaan pahemmin lähtenyt ottamaan matsia kantokopan kanssa.


Vankilassa ei ollut yhtään kivaa. Onneks kämpän tutkiminen oli sitte jo huomattavasti vähemmän ärsyttävää, joskin myös paljon jännempää! Häntä väristen mentiin tutkimaan huoneita ja isot äänet vähän pelotti ensialkuun. 


Mutta eipä siinä kauaa mennyt kun rankka päivä vei voiton pienestä kissasta ja maman virkkaama peti kelpasi hyvin nukkumapaikaksi, etenkin kun patjaksi pistettiin kasvattajan kotoa tullut alunen. Tuttu tuoksu toi turvaa pienelle ja uni maistui useamman tunnin ajan.


Nyt jäädään odottelemaan, että koska pienokainen heräilee ja päästään nauttimaan iltahepuleista. Vähän vielä ihmisiä jännittää myös hiekkalaatikon käyttö, kun vielä ei ainakaan ole ollut tarvetta. Laatikko on kyllä esitelty, mutta mennäänkö sinne sitten kun hätä koittaa... Ken tietää!

-Sanni

perjantai 6. tammikuuta 2017

DIY kissan raapimispuu part 1

Pinterest on kaiken pahan alku ja juuri. Sinne ei parane edes vilkaista kun yhtäkkiä kuvittelee olevansa puuseppä-artesaani ja pystyvänsä about mihin vain. Let me explain.

Syksyn aikana on pitänyt miettiä millaisia varusteita Lunalle ostetaan. Raapimispuu on aika olennainen, jos haluaa säästää huonekalujaan ja toisaalta myös hankkia kissalle hyvän paikan hengailla ja leikkiä ja peuhata. Nettikauppojen valikoimat tosin ovat aika homogeenisiä. Kaikilla sivuilla on tarjolla ne samat beiget/harmaat plyysikammotukset, joiden näkeminen saa ihmisessäkin aikaan halun raapia ne riekaleiksi.

Suurin murheeni koko syksyn ajan onkin ollut se, että kissan tarvikkeet ja kissahuonekalut, kuten raapimispuu, kupit ja hiekkalaatikko, ovat esillä asunnossa 24/7. Joten olisi ihan mukavaa, jos ei tekisi mieli polttaa niitä aina kun ne näkee. Miksi koko ajan esillä olevista asioista ei voi tehdä käytännöllisten lisäksi myös esteettistä silmää miellyttäviä? Tottakai jokaisesta esineryhmästä on aina mahdollista löytää niitä käsintehtyjä designtuotteita, mutta raapimispuissakin se tarkoitti parhaimmillaan sitä, että myös tililtä kevenee jopa toista tonnia.

Ja looginen hyppyhän hullulle Pinterest-tädille tästä on; jos et löydä haluamaasi, tee se itse!

Tässä yksi inspiraatiopuistani, joka on Turun Sanomien bloggari Hanna Juhalan tekemä yksinkertaisen kaunis kiipeilypuu (kts, alkuperäinen postaus Kaikki käsistäni -blogissa).

Lähde: Kaikki käsistäni by Hanna Juhala
Tuhansia kuvia myöhemmin olin keksinyt suurin piirtein suunnitelman, että millaista viritelmää alkaisin itse rakentamaan. Tietenkin ajallisesti oikeasta puusta itse tekeminen kestää huomattavan kauan, sillä puun on annettava kuivua kunnolla. Somalipentumme Luna saapuu ilahduttamaan meitä jo huomenna lauantaina, joten jouduimme kuitenkin hankkimaan pienen plyysikammotuksen omankin olohuoneemme nurkkaan. Kyseinen yksilö tosin on lähes pienin mahdollinen ja väliaikaratkaisuna saa kelvata, vaikkei se tosiaan mikään kaunotar kaikessa beigeydessään olekaan.

Nyt loppiainen tarjosi meille viimein mahdollisuuden päästä aloittamaan tätä DIY-projektia. Olimme jo ennen joulua valinneet erään muutenkin kaatouhan alla olleen suuren koivun uhriksemme ja torstain aamuhämärässä saimme apua puun kaatamiseen ja sopivien palojen katkomiseen. Jätimme siis moottorisahan kanssa heilumisen vähän kokeneemmalle henkilölle.

Annoimme palojen levätä lämpimässä reilun vuorokauden ja sitten oli aika yrittää kuoria puita. Herran jestas mikä työmaa. Katselin etukäteen videoita koivun kuorimisesta ja se näytti niin helpolta! Yksi viilto vertikaalisesti ja siittä vaan joko veitsen avulla tai ihan jopa sormin kuori vain pois horisontaalisesti tadaa. Joopa joo. Mahtoiko olla vuodenajasta kiinni vai olisiko koivun pitänyt antaa kuivua vielä kauemmin, mutta kuori ei kyllä irronnut mitenkään kätevästi. Käytännössä jouduimme (tylsillä) puukoilla veistelemään koivun paloista kuoret pois kokonaisuudessaan. Tehotiimimme kuitenkin suoriutui tehtävästä yllättävänkin nopeasti, mitä nyt kädet ihan naarmuilla ja vesikelloilla molemmilla. Tuntui, että pidempään lämpimässä olleesta puusta olisi lähtenyt kuori paremmin, niin vinkkinä voisin sanoa, että kannattaa odottaa parikin päivää ennen kuorimista (etenkin kun puu kaadettiin nyt kahdenkymmenen asteen pakkasaamuna).


Yllä olevassa kuvassa näkee hyvin puukolla nyhtämisen kauniit jäljet, ja jokainen jolla on parempi keino poistaa koivusta kuori voi olla ihan vaan suosiolla hiljaa - too late! Tämä tehtiin nyt näin :D Nyt puut ovat tosiaan jälleen lämpimässä odottelemassa seuraavaa vaihetta. Puut saavat kuitenkin kuivua nyt parikin kuukautta kevyesti, joten ihan heti emme pääse jatkamaan projektia.

Eli to be continued...

- Sanni

Ps. Luna tosiaan haetaan kotiin huomenna, en malta odottaa! Lupaan laittaa blogiinkin materiaalia ja varmaan IG-tilikin saattaa aktivoitua, joten tsekkaa @majinluna.